Laivanrakennus / Telakat
Merenkulku palvelut (koulutus & tutkimus)

Ei verkoston voittanutta

Risteilijäbisneksen menestyresepti vaatii luovuutta ja armotonta projektiosaamista - ja jokerikorttina pakassa on sustainability

Risteilijämarkkina käy nyt niin kuumana, että uudet pelurit mielivät saada oman osansa kakusta. Jättihankkeissa saatetaan käyttää alliansseja: esimerkiksi kiinalaiset rakentavat ensimmäistä risteilijäalustaan yhteistyössä italialaisen Fincantierin kanssa. Carnival Cruises -varustamon tilaama alus kuitenkin tehdään Kiinassa ja asialla on tankkereista ja konttialuksista tunnettu China State Shipbuilding Corporation (CSSC). Toimitusaika on melkoisen pitkä, sillä valmista lupaillaan vasta 2023.

Muutkin kiinalaistelakat ovat haku päällä – muista Aasian telakoista puhumattakaan. Vieläkö Suomen – ja Euroopan – etumatka säilyy risteilijäsegmentissä? – Professori Pentti Kujala Aalto-yliopistosta ei ole erityisen huolissaan – ainakaan vielä.

"Eurooppa kyllä pitää puolensa vielä pitkään, sillä Kiinalla kestää päästä samalle osaamisen tasolle risteilijöissä", hän uskoo. Kujalan mukaan kiinalaisilla telakoilla hoituu kyllä bulkki, mutta risteilijöiden kaltaiset huipputuotteet ovatkin sitten jo eri juttu. Kestävän menestyksen ytimessä on iskukykyinen verkosto, jossa jokainen toimija tietää paikkansa ja hoitaa tonttinsa.

"Suomalaista risteilijäalusten alihankintaverkostoa on rakennettu 1960-luvun lopulta lähtien ja siihen kuuluu laskentatavasta riippuen 800–1 000 yritystä. Se on sellainen kilpailuetu, johon muiden on vaikea vastata", Kujala uskoo.

Löytyykö juustoa?
"Suomalainen malli" on tehnyt telakasta projektikoordinaattorin, joka hyödyntää osaavaa alihankkija-armeijaa. "Tällainen vaativa projektinhallinta vaatii kokemusta ja luovuutta ja etenkin päätöksentekoprosessiin on löydyttävä joustavuutta."

Varustamot naulitsevat jättialusten toimitukset tiukkoihin aikatauluihin ja penaltit myöhästymisistä ovat kovat. Tarvitaan siis kylmähermoisia ongelmanratkaisijoita, joilla on kyky kehittää toimintaa samalla, kun alusta rakennetaan.

Kujala huomauttaa, että esimerkiksi Japani yritti jo aikaisemmin tehdä läpimurtoa risteilijäpuolella, mutta ei saanut yhtälöä toimimaan lean-taidoistaan huolimatta.

"Verkosto-osaaminen ja projektinhallinta eivät olleet riittävän hyviä."

Kujalan mukaan Turun telakka taas on ikään kuin puhjennut kukkaan saksalaisen perheyhtiön omistuksessa. Kaksi maailman insinöörihenkisintä kansaa tuntuvat löytäneen yhteisen sävelen ja samalla kansainvälisen voittokonseptin.

"Meyer Turku on osoittanut, että 1 + 1 = 3." Menestyksen kannalta tärkeää on ollut, että Saksan ja Suomen telakat eivät syö toistensa leipää, vaan niillä on omat roolinsa ja erikoisalueensa. "Ilmeisesti päällekkäisyyksiä on vain vähän ja eri toiminnot tukevat toisiaan."

Vihreä aalto
Jotta luksusristeily olisi haluttu aktiviteetti myös tulevaisuudessa, täytyy laiva lastata aina uusilla erikoisherkuilla. Tiedostavaan kuluttajaan taas vedotaan nollapäästöjä ja jopa omavaraisuutta tavoittelevilla laivoilla. Suomella on jo etumatkaa ja -nojaa esimerkiksi LNG:n käytössä matkustajalaivoissa ja uusia ratkaisuja kehitetään mm. polttokennoista.

Vastuullisuus- tai sustainability-osaamisen parantamiseen tähtää myös Meyer Turun ja Turun yliopiston vetämä SUSTIStutkimushanke (Sustainability and Transparency in Shipbuilding Networks), jossa on mukana myös VTT sekä meriteollisuuden verkostoyrityksiä.

Tekes-rahoitteisen, kaksivuotisen hankkeen tavoitteena on luoda laivanrakennusverkostolle uusia toimintamalleja vastuullisuuden globaalina edelläkävijänä. Toimintamalleissa tarkastellaan laivan koko elinkaarta, kertoo hankkeen vastuullinen johtaja, erikoistutkija Teijo Lehtonen Turun yliopistosta.

"Ympäristövaikutusten lisäksi myös taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat ovat keskeisessä roolissa – ne kaikki ovat osa sustainability-teemaa", Lehtonen toteaa.

Data töihin!
Hankkeen tavoitteena on luoda askelmerkit kerätä ja käsitellä laivan rakennusvaiheesta valtava tietomäärä koko laajasta rakentamiseen osallistuvasta toimitusketjusta. Työn toivotaan mahdollistavan uudenlaiset laivanrakennuksen innovaatiot ja varmistavan osaltaan toimialan kilpailukykyä.

Kesällä 2017 päättyi projektin ensimmäinen vaihe, kertoo Lehtonen. "Ykkösvaiheessa teimme taustaselvityksiä selvittääksemme, voisiko sustainability olla iso kilpailuetu meriteollisuuden kehittämisessä. Kaikki viittaa siihen, että potentiaalia on paljon."

Nyt käynnistyneessä kakkosvaiheessa mukana on entistä suurempi määrä yrityksiä, jotka hankkeen puitteissa kehittävät omaa toimintaansa kohti vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Tavoitteena on systematisoida datankeruuta, avata toiminnan vastuullisuutta kuvaavia tietoja kaikkien käyttöön avoimelle alustalle sekä pyrkiä visualisoimaan sitä kuluttajille eri tavoin.

"Tässä työssä on tärkeää ensinnäkin kerätä olennaiset tiedot kattavasti ja sitten tehdä ne ymmärrettäväksi ja vertailukelpoiseksi esittämällä tiedot kuluttajalle mielekkäällä tavalla. Tätä varten kehitetään muun muassa erilaisia visualisointimenetelmiä", kertoo Lehtonen.

Vastuullisuudesta myyntivaltti
Esimerkiksi Meyer Turulle hanke tarjoaa keinoja luoda vastuullisuudesta lisäarvoa telakan asiakkaille sekä uutta liiketoimintaa. Kun koko laivan elinkaarta tarkastellaan, voidaan löytää kussakin laivan elinkaaren vaiheessa ne merkittävimmät tekijät, joihin vaikuttamalla voidaan muun muassa pienentää laivan ympäristövaikutuksia.

"Tähän kuuluu paljon asioita, kuten vaikkapa aluksen operoinnin aikana käytettävän polttoaineen ympäristövaikutukset ja laivan rakentamisessa käytetyt materiaalit", Lehtonen toteaa. Tällöin ei ole yhdentekevää, mistä materiaalit saadaan ja keitä osallistuu hankintaprosessiin. Yhtä lailla tärkeää on laivojen purkaminen kunnialla, hän lisää.

Lehtosen mukaan risteilijäpuolella sekä varustamot, kuluttajat sekä ympäristöjärjestöt ovat yhä tarkempia vastuullisuudesta. "Esimerkiksi matkustajat ovat hyvin tiedostavia ja ottavat asioista selvää. Sustainability on yksi niistä asioista, jotka mahdollistavat laadulla kilpailun", Lehtonen pohtii.

Tiedonjyvät jakoon
SUSTIS-hankkeessa selvitetään, miten muun muassa tuotantomenetelmistä ja materiaaleista saataisiin kerättyä vastuullisuuden kannalta olennaista tietoa. Hankkeen tavoitteena on myös lisätä läpinäkyvyyttä tunnistamalla meriteollisuudelle tärkeitä kestävän kehityksen indikaattoreita.

Kun vastuullisuuden kannalta olennaista tietoa kertyy, se halutaan jakoon hyödyttämään koko verkostoa. Nykyisellään ollaan nimittäin usein tilanteessa, jossa moni esim. tuotannon vastuullisuudesta kertova indikaattori kylläkin tunnetaan yksittäisen yrityksen tasolla, mutta tieto ei siirry loppuasiakkaalle, koska sitä ei ole ollut tapana vaatia.

Lehtosen mukaan sustainability tarjoaa hyvää työsarkaa suomalaiselle meriteollisuudelle, koska esimerkiksi sosiaalinen kestävyys, läpinäkyvyys ja jäljitettävyys ovat korkealla tasolla Suomessa. "Jo nykyisellään kyseessä on ehdoton kilpailuvaltti, jota voidaan parantaa entisestään", Lehtonen toteaa ja lisää, että markkinoilla on tilausta vastuullisemmalle asenteelle.

Digimyrsky iskee
Marraskuussa 2016 julkaistu Suomen meriklusterin strateginen tutkimusagenda 2025 asetti tavoitteekseen, että Suomen meriklusteri on vuonna 2025 "maailman luovin, joustavin ja muuntautumiskykyisin meritoimintojen verkosto".

Itämerestä tavoitellaan digitaalisten ratkaisujen testialuetta ja esimerkiksi avoin meridata-alusta voisi tuoda uusia tuulia alueen merenkulun kehittämiseen. Pentti Kujala katsoo, että digitaalisuus tulee toimialalle todella vahvasti:

"Esimerkiksi risteilijöiden suunnittelussa ja tuotannossa digitaalisuus voi tuoda paljon uusia mahdollisuuksia ja viime kädessä tehokkuutta", hän uskoo.

Kujalan mukaan Suomi on "digimarinen" kehittämisessä kärkimaita, mutta huipulta on vain yksi tie alas, jos raaka työnteko ei maita. "Jos aikoo pysyä kärjessä, ei voi jäädä lepäämään."

Teksti: Sami J. Anteroinen
Kuva: Meyer Werf GMBH & CO. KG